Muottiteräksen kiillotus: mikä ratkaisee pinnanlaadun ennen kuin kiillottaja aloittaa

Kiillotettavuus on materiaaliominaisuus

Kun ontelo ei ota peilipintaa, vika on yleensä teräksessä, ei kiillottajassa. Ohjaavat tekijät, suunnilleen siinä järjestyksessä kuin ne merkitsevät:

1. Puhtaus — ei-metalliset sulkeumat (sulfidit, oksidit, silikaatit) ovat ensisijainen rajoitin. Kiillotushioma-aineen alla sulkeumat joko repeävät irti jättäen kuoppia, tai seisovat koholla jättäen pyrstötähtiviivoja. Peilityöhön tarkoitetut teräkset tuotetaan korkeaan puhtauteen — ESR (kuonasulatusuudelleensulatetut) lajit kuten 1.2083 ESR tai premium-P20-muunnokset ovat olemassa juuri sulkeumien kutistamiseksi ja levittämiseksi.
2. Kovuus ja sen tasaisuus — pehmeämpi teräs kiillottuu hitaasti ja leviää; tärkeämpää on, että kovuusvaihtelu pinnan yli (pehmeät kohdat, hiilenkatokuori, sekarakenne) kiillottuu eri nopeuksilla ja tuottaa aaltoilevan, epätasaisen kiillon. Läpikarkaistut tai laadukkaat esikarkaistut teräkset tasaisella kovuudella ottavat tasaisimman pinnan.
3. Mikrorakenne — hieno, tasainen martensiittirakenne kiillottuu parhaiten. Nauhaisuus, karkeat karbidit (kuten runsashiilisissä kylmätyöteräksissä kuten D2) ja jäännösausteniitti kaikki läpiprinttaavat korkeissa pinnoissa; D2 voidaan kiillottaa hyvin, mutta ei koskaan yhtä helposti kuin puhdas martensiittinen ruostumaton.

SPI-pinnanlaatuasteikko

Muoviteollisuus luokittelee ontelopinnat SPI (Society of the Plastics Industry) -asteikolla:

Luokka	Kuvaus	Tyypillinen reitti
A	Peili / optinen	Timanttihionta #3,000+ karkeusvastaavuuteen; linssilaatu (A-1) vaatii puhtaimmat teräkset
B	Korkea kiillotus, lähes peili	Hienot karkeuspaperit noin #600–800
C	Keskikiillotus	Kivet ja paperit alueella #320–600
D	Matta / kuvioitu	Kuivapuhallus (lasikuula, alumiinioksidi)

Jokainen luokka jakautuu (A-1, A-2, A-3...). Käytännön opetus: spesifioi pinnanlaatu terästä valittaessa, ei työstön jälkeen. SPI A-1:n pyytäminen rikkipitoiselle vapaaleikkuuteräkselle (1.2312) tai voimakkaasti nauhaistuneelle lohkolle on mahdottoman pyytämistä — sulkeumat kattovat tuloksen työpanoksesta riippumatta.

Appelsiininkuori: syyt

Appelsiininkuori — kivikkoinen, kuoppainen tekstuuri, joka ilmenee kiillotuksen lähestyessä peilitasoa — on useita erillisiä syitä, jotka tarvitsevat erilaisia vastauksia:

• Pehmeän tai epähomogeenisen teräksen ylikiillotus: pitkittynyt työ pinnalla, jossa on kovia ja pehmeitä mikroalueita, syövyttää niitä eri nopeuksilla. Korjaus on ylävirtaan (parempi teräs), ei enemmän kiillotusta.
• Liika paine tai lämpö pehmeillä laikoilla, mikä vetää pintaa leikkaamisen sijaan.
• Sellaisen pinnan kiillotus, jonka edellistä työstö/kipinätyöstökerrosta ei kokonaan poistettu — vaurioitunut kuori vastaa epätasaisesti. Jokaisen kiillotusvaiheen täytyy kokonaan pyyhkiä edellisen vaiheen naarmut ennen hienommaksi siirtymistä; karkeuksien ohittaminen on yleisin työvirhe.

Käytännön sekvenssi

Etene kivien ja paperien läpi järjestyksessä, puhdistaen vaiheiden välissä niin, etteivät karkeat hiukkaset koskaan saastuta hienoa vaihetta; kiillota vuorotteleviin suuntiin niin, että edellisen karkeuden naarmut ovat näkyvissä, kunnes ne ovat poissa; ja sovi pinnanlaatustandardi — SPI-luokka ja vertailulaatta — ennen työn alkua, koska "peili" ilman luokkaa on kiista odottamassa tapahtumistaan.