Rajerajakorroosiotestaus: ASTM A262 ja herkistyminen

Ongelma: herkistyminen

Kun austeniittinen ruostumaton teräs viettää aikaa karkeasti 450–850 °C alueella — yleisimmin hitsin viereisessä lämpövaikutusvyöhykkeessä — hiili vaeltaa raerajoille ja erottuu kromikarbidina. Metallin välittömästi kunkin rajan vieressä menettää kromia, ja se voi laskea passiivikalvon ylläpitämiseen tarvittavan tason alapuolelle. Itse rakeet pysyvät terveinä, mutta rajat muodostavat jatkuvan, korroosioalttiin verkoston. Aggressiivisessa väliaineessa terästä hyökätään rajoja pitkin ja se voi kirjaimellisesti menettää rakeita — raerajakorroosio.

Kolme puolustusta on olemassa lajisuunnittelulla: L-lajit (hiili rajoitettu enintään 0.03%) nälkiinnyttävät reaktion, stabiloidut lajit (321 titaanilla, 347 niobiumilla) lukitsevat hiilen harmittomiin karbideihin, ja oikea liuotushehkutus liuottaa muodostuneet karbidit.

ASTM A262 -käytännöt

ASTM A262 ei ole yksi testi vaan käytäntöjen maisema, joista kukin on suunnattu tietyille seoksille ja hyökkäysmekanismeille:

Käytäntö	Testiväliaine ja luonne	Tyypillisesti käytetty
A	Oksaalihappoetsaus — nopea seulonta; luokittelee etsautuneen mikrorakenteen	Ensimmäinen suodatin: hyväksyttävät rakenteet eivät tarvitse lisätestiä
B	Ferrosulfaatti–rikkihappo — massahäviö (korroosionopeus) -tulos	Molybdeenipitoiset lajit kuten 316/317, ja stabiloidut lajit
C	Typpihappo (Huey-testi) — viisi kiehumisjaksoa, massahäviö per jakso	Runsaskromiset lajit; paljastaa myös sigma-faasin vaikutukset molybdeenilajeissa
E	Kupari–kuparisulfaatti–rikkihappo (Strauss-testi) — altistus, sitten taivutustesti: halkeamat paljastavat hyökkäyksen	Kromiköyhtymisen havaitseminen lajeissa kuten 304/304L ja stabiloidut tyypit
F	Kupari–kuparisulfaatti–50% rikkihappo — massahäviö	Valetut austeniittiset seokset ja runsasmolybdeenilajit

Eurooppa kattaa vastaavaa aluetta standardissa EN ISO 3651-2 omine menetelmineen ja arviointisääntöineen; spesifikaation tulisi nimetä yksi järjestelmä ja yksi käytäntö, ei vain "IGC-testi".

Milloin ostajat spesifioivat IGC-testauksen

• Hitsatut laitteet kemian, lääke- ja elintarvikekäyttöön, joissa hitsausvyöhykkeet ovat altistettu alue.
• Typpihappo- ja voimakkaasti hapettavat käytöt, joissa käytännön C tuloksia perinteisesti siteerataan.
• Mikä tahansa ei-L, ei-stabiloitu austeniittinen laji, joka hitsataan tai näkee herkistävän lämpötila-alueen valmistuksessa.
• Materiaalin pätevöittäminen epäilyttävän lämpökäsittelyn, oikaisun tai korjauksen jälkeen.

Tuloksen rehellinen tulkinta

A262-tulos sertifioi testatun näytteen tilan — herkistynyt näyte epäonnistuu, vaikka sen lajikemia on oikea, ja hyvin tehty näyte marginaalisesta lajista voi läpäistä. Massahäviöluvut ovat käytäntökohtaisia vertailunopeuksia, eivät käyttöiän ennusteita, ja vastaanottorajat (kun numeerisia) asettaa ostospesifikaatio, ei A262 itse. Testiä käytetään siksi parhaiten porttina materiaalitilalle ja valmistuskäytännölle — juuri niille asioille, joita kemiatodistus ei voi näyttää.